Seratan toinen mahdollisuus

Harvemmassa paikassa omistaja onnistuu toiminnallaan pilaamaan fiiliksen totaalisesti.

Serata, tämä lounaspastojen luottopakki, oli arki-iltana lähes täynnä. Iloinen tarjoilijamme antautui seurueemme käyttöön vaikka vaikuttikin pettyneeltä löydettyämme poikkeuksellisesti listalta vain pääruuan. Päivän pastana oli naudanlihapastaa.

Paikan pastat ovat legendaariset. Varsinkin lounaalla hinta/laatu-suhde on lyömätön ja tänne kannattaa matkustaa vähän pidemmänkin matkan takaa. Pasta on loistavaa, juuri oikean kypsyysasteen omaavaa al denteä. Kastikkeissa kirjo on laajempi ulottuen hyvästä erinomaiseen. Tänään lautasella oli naudanfileetä.

Ruuan jälkeen kahvit ja Calvados. Olimme autolla joten ajattelimme kahden sentin piisaavan. Tämä näyttikin onnistuvan hymyilevältä tarjoijaltamme hyvin. Pöytään kannettiin kohtuullisen reilut kaksisenttiset. Tarjoilija kävikin lohkaisemassa että taisi isäntä laittaa ilolientä vähän reilummin. Heh heh.

Laskun tullessa olikin ranskalaisesta omenahyveestämme veloitettu täysi (4cl) hinta. Asiaa tiedusteltuamme oli dialogi isännän kanssa suurinpiirtein tälläinen

• Anteeksi, mutta halusimme 2cl annokset Calvaa - onko asia niin myös tässä laskussa?
• Meillä saa vaan neljän sentin annoksia
• Meille luvattiin puolikas annos
• Meillä saa vain neljän sentin annoksia.

Jahas. No mitäs tuohon sitten sanomaan. Mahdollisuus korjaukseen annettu, siihen ei tartuttu. Kelataampa siima takaisin. Toinen ihmeellisyys, lounasseteli ei käynyt maksuvälineenä. Mitä ihmettä? Ainakin lounaalla se käy ihan normaalisti. Tätäkään ei paljon viitsitty selitellä.

Paikassa jossa pasta kustantaa yli 25 euroa tulisi myös palvelun olla moitteetonta. Parasta tässä onkin se, että niin se olikin - kunnes isäntä ja omistaja puuttui peliin. Saaden illan aikana rakentuneen myönteinen kuvan romahtamaan miinuksen puolelle.

Vuodet vierivät

Päivälleen vuosi sitten Mitä söin tänään aloitti juttelemalla mukavia puurosta.

Perustin blogin saadakseni keskitetyn varaston resepteilleni. Reseptejä onkin jonkin verran kertynyt mutta harvemmin niihin tulee palattua. Paljon hauskempaa on soveltaa jotain uutta.

Viime aikoina linja on mennyt enemmän ravintola-arvosteluiden puolelle, tästä voi syyttää omaa laiskuuttani. Syödä pitää joka päivä mutta (hyvää) ruokaa ei aina kerkeä laittamaan.

Vuoden varrella lukijoita on tullut tasaisesti lisää, kiitos siitä! Ehkä mielenkiintoisin luonnehdinta mitä olen blogin kirjoittajasta kuullut on "wannabe snobi". Noh, mielestäni en ole snobi. Ja jos olenkin, niin en ainakaan wannabe. Kommentit ovat kuitenkin aina tervetulleita!

Juhlan kunniaksi TODO lista suomalaisista ravintoloista joissa pitää vierailla. Koska haastaminen on aina muotia, haastan myös muut ruokablogien kirjoittajat heittämään omansa. Eikä sitä blogiakaan pidä olla. Listoja on aina mielenkiintoista lukea.

• Sea horse aka sikala (nolottaa)
• Safka
• Havis
• Korea house. Ollut työn alla liian kauan.
• Musta pässi lammas, Kuopio. Viimekerrasta ikuisuus aikaa.

Samalla lista niistä paikoista jonne en enää mene syömään. Syitä voi olla useampia, yleensä huono hinta/laatu-suhde. Näitä olikin jo paljon vaikeampi muistella.

• Kaivohuone
• Hämeenlinnan Rosso (elämäni huonoin lounas)
• Ravintola Piha
• Locanda (huono ja ylimielinen palvelu)
• Kiinalaiset ravintolat Suomessa

Miten blogi tästä kehittyy? Tavoitteena on ainakin parantaa ulkoasua. Mallia voi hyvin hakea esim Pastanjauhannasta tai Taikinapojalta. Ihailen panostusta visuaaliseen ilmeeseen sekä runsasta laadukkaiden valokuvien määrää. Kuten Paul Bocusse jo aikoinaan sanoi, silmä syö mukana.

Muuten linja koittaa varmasti jatkossakin tasapainoilla ravintoloiden sekä oman kokkailun välissä. Ravintoloita arvostelevia blogeja voisi mielestäni olla enemmänkin sillä muiden kommentteja on erittäin mielenkiintoista lukea.

Tomaattismoothie

Pitkästä aikaa Helsingin kauppatorilla. Munkit olivat hyviä mutta pieniä, kahvi seissyttä. Ei ollut alkuperäinen munkkileipuri vaivaantunut paikalle sunnuntaina. Matkamuistomyymälöiden joukkoon oli eksynyt myös yksi kalakauppias. Mukaan lähti perjantaina uinuttu kuhaa, parsaa sekä Italialaisia uusia perunoita.

Useimmat hyvät - tai no - ainakin mielenkiintoiset keksinnöt syntyvät käytännön pakosta, tiukassa paikassa. Maha huusi ruokaa ja kastike puuttui. Vasta hankittu tehosekoitin sai näyttää kyntensä kun sinne tungettiin

• Suomalaisia kypsiä ja kuorittuja tomaatteja
• Jugurttia
• Tuoretta basilikaa
• Suolaa
• Pippuria
• Sokeria

Kirsikkatomaateista olisi lähtenyt paremmat kiksit mutta kuka niitä nyt jaksaa kuoria. Lopputulos oli oikein maistuva. Sekaan taisi lörähtää jugurttituraus jos toinenkin ja lopputulos oli kastikkeeksi liian löysä. Tai siis, kastikehan ei sinänsä ole liian löysää sitä on vaan liikaa. Varsinkin jos maut ovat näinkin hennot, pitää soossia lorottaa niin paljon että koko lautanen ui siinä.

Smoothie on myös hyvää sellaisenaan tai vaikkapa amusena ennen varsinaista ruokailua. Sopii myös vaikka saunajuomaksi tai lasten mehukestien kohokohdaksi.

Pieni voi

Hans Välimäen keittokirjat vetoavat omaan esteettiseen makuuni. Siinä missä Glorian kirjat (ainakin ne, mitä olen joskus lahjaksi saanut) hukuttavat reseptit ja mauttomat kuvat sekavaan puuroon ja marginaalittomuuden apatiaan, siinä Hans:n kirjat herkuttelevat Suomen osaavimpien kokkien taidonnäytteillä. Visuaalisuus on kohdallaan ja jokaista reseptiä osaa todella arvostaa. Tulee tunne, ettei tänne olla koottu kaikkea maailman ruokaa, vaan parhaat palat - juuri ne jotka kannattaa tehdä.

Sunnuntaiseksi jälkiruuaksi syntyi petit beurre (otsikossa vapaa suomennos). Kaupassa ei tietenkään ollut Digestive-keksejä joten tyydyin kaurakekseihin ja hyvää tuli. Pohjasta tein epähuomiossa kuitenkin liian paksun ja täytteen hento maku hukkui kokonaan pohjan rasvaisuuteen. Empiirisesti hyväksi havaittuna paksuutena voimme siis pitää n 0,9 mm, pieni toleranssi sallittakoon. Tällöin pohja on juuri ja juuri riittävän paksu pysyäkseen kasassa ja samalla sopivan ohut jotta muutkin aromit pääsevät oikeuksiinsa.

Alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan koristelemaan lopputulos vadelmilla. Miksi en itse niin tehnyt? Hyvä kysymys. Ehkä granaattiomena sattui ensin käteen joten päätin käyttää sen siemeniä.

Pienen voin ohje (ripattu Hansin Koti keittiössä)

Pohja

• 100g digestive keksejä
• 100g voita

Täyte

• 3 liivatelehteä
• 1,2 dl sokeria
• 1,5 dl kermaa
• 1,5 dl kookosmaitoa
• 300g crème fraichea

Pohja: Murskaa keksit, sulata voi ja sekoita. Vuoraa vuoka kelmulla ja asettele kiva kerros pohjalle. Anna hyytyä jääkaapissa.
Täyte: Vatkaa kerma ja sokeri. Liota liivatelehdet ja sekoita pieneen määrään kermaa. Kuumenna jotta lehdet liukenevat ja jäähdytä. Sekoita loput aineet. Kaada pohjan päälle ja anna hyytyä riittävän pitkään.

Lihan lämpö

"Geari kuntoon" on hyvä motto jokaista uutta harrastusta aloitellessa. Ensin ostetaan stete-of-the-art releet ja sitten mietitään, mitä sitä oikeastaan pitäisi tehdä. Ruuanlaitossa lämpömittari on ollut hankinnassa jo tovin. Stockmannin suolainen n 30e hinta on tuntunut kovalta. Onneksi viikonloppuna käväisin Ruoholahden KKKK-marketissa ja löysin saman satsin kympillä. Kotimaista laatua oleva, uunin ulkopuolelle jätettävä mittari hälytyksineen kaikkineen. Enää liha puuttuu.

Ravintolauutisista. Henri'x room on saanut tarpeekseen ja pistetään pakettiin. Lounas ei vakuuttanut mutta muuten paikan konsepti oli hatunnoston arvoinen. Mielenkiinnolla odottelemme mitä putiikki tämän ygös-liikepaikan ottaa haltuunsa seuraavaksi.

Kuurna

Kruununhaan hiomaton timantti, ravintola Kuurna on kuulunut todo-listalle avaamisestaan lähtien. Viimein löytyi sopiva aika tämänkin ruokalan tarkastamiseen.

Ravintola on saatu tungettua todella pieneen tilaan. Viiden neliön keittiö ylenkatsoo salia jossa on leppoisasti tilaa muutamalle kymmenelle henkilölle. Ahdasta on mutta samalla fiilis on kohdallaan. Jos siis olet kuullut paikan pienuudesta, kerro odotukset vielä kahdella.

Tila on hyvin pelkistetty ja pöydiltä etsii turhaan pöytäliinoja. Ruokalista vaihtuu oman ilmoituksen mukaan kerran viikossa ja kattaa 3 alku-, pää- ja jälkiruokaa. Lisäksi löytyy vielä liitutaululle raapustetut päivän suositukset. "Päivän saalis" piti vierailukerralla sisällään mm kokonaisen siian sekä salaattiannoksen.

Itse valitsin alkuun pateeta joka oli saanut kylkeen etikkaisia avomaankurkkuja. Toimi. Pelkistettyä mutta erinomaisen makuista. Lautasella ei muuta ollutkaan kun tuhti siivu herkkua sekä muutama siivu kurkkua.

Pääruuaksi seurueemme valitsi kokonaisen siian joka tarjoiltiin parsan, paksujen perunasiivujen sekä kermaisan kastikkeen kera. Kalaa ei oltu pilattu vaan se maistui juuri siltä miltä pitikin. Parsat, omat kausiherkkujen suosikkini, veivät kielen mennessään. Jälkiruuaksi suklaa-moussea joka oli valitun linjaan mukaan pelkistettyä ja hyvää muttei mitenkään mieleenpainuvaa tai erikoista.

Paikan konsepti on mielestäni loistava. Ruuissa valinnanvaraa on vähän mutta varsinkin päivän annosten kanssa täysin riittävästi. Raaka-aineet voidaan pitää tuoreena ja valmistukseen myös panostetaan.

Mutinaakin löytyy. Ruuat sinänsä ovat erittäin kohtuuhintaisia. Kolme ruokalajia kustantaa 29e joka on laatuun nähden oiva hinta. Lähes halpa. Juju piilee kuitenkin viineissä. Meille suositellut viinit olivat kaikki kuudenkympin pintaan. Maut olivat kiistatta sen mukaiset. Mielestäni paikan tyyliin sopisi kuitenkin enemmän ronski ja reilu keraaminen viinikarahvi talon viiniä jonka isäntä omakätisesti laskisi takahuoneessa sijaitsevasta tynnyristä. No onhan tähän totuttu. Nyrkkisääntönä voidaankin varmaan pitää sitä että ruuat maksavat keskimäärin samanverran kun juomat.

Myös palvelu ei turhaa jännitä. Juomat saa kaataa rauhassa itse omiin laseihin, ruuat ja pullot sentään tuodaan pöytään.

Tälläisiä paikkoja saisi olla enemmän ja rentouttu voisi vielä ripaista annoksen lisää. Turhat kattauksset pois ja aukiolo-ajat myös lounasaikaan niin avot!

Pos3

Uusi tulokas ja kerrasta suosikkilistalle, Postres todella lunasti odotukset.

Entisen ravintola Smørrebrød:n - josta ei ole kuivine leipineen paljon hyvää sanottavaa - tiloihin aukesi pääsiäisen tienoilla uusi tulokas jonka taustajoukot antavat odottaa paljon. Tämän on huomannut myös lehdistö joka on hehkuttanut tulokasta jo jonkin aikaa.

Perjantai-ilta kallistuu yötä kohti ja palavat makasiinit valavat lopun ajan tunnelmaa Helsingin kattojen päälle. Onneksi Esplanadin kupeessa on keidas jonne maailman paha ei ulotu. Tila on modernin pelkistetty. Tovin saamme istuskella ilman kurkun kostuketta tahi ruokalistoja, luvattoman kauan tämän tasoiselle paikalle. Tässä taitaakin olla illan ainoa poikittainen sana.

Harvinaista kyllä, miehistä koostuvalla seurueella ei oikeastaan ole nälkä. Uskaltaudumme ottamaan paikan nimikko-menun joka sisältää alun suolaisen johdattelun jälkeen vain jälkiruokia. Suolaisena saamme pienen salaatin, kurkkukeittoa ja basilikavaahtoa. Tuoretta ja rapsakkaa. Kuten jo Paul Bocusse aikanaan sanoi, silmä syö mukana. Täällä sitä silmänruokaa piisaa. Enkä nyt tarkoita naapuripöytien asiakkaita.

Toinen toistaan taidokkaampia ruokia kannetaan eteemme ja viinipaketti tarjoilee annoksiin sopivia makeita viinejä. Pieniä omaan makuuni sopimattomia elementtejä sekaan lipsahtaa mutta kokonaisuus on kohdallaan. Eniten mieleen jää ravintolan versio Sacher-kakusta. Isolla valkealla vadilla on rinta rinnan kolme pientä palaa kakkua joiden päällä kolme erilaista jäätelöä. Nam. Tämän kauniimpaa annosta en muista vähään aikaan tuhonneeni.

Palvelu on koko ajan samalla huomaavaista ja eleetöntä, kuten odottaa saattaa. Ainoa ihmetyksen aihe on avoimien viinien maistattaminen. Mitä sitä pitäisi maistaeessaan sanoa?

Eikä tässä kaikki. Hinta on enemmän kuin kohdallaan. Huipputasosta huolimatta puhutaan oman rahan paikasta josta selviytyy viineineen kaikkineen reilulla viidelläkymmenellä eurolla per henkilö. Ja se on paljon se.

Ensi kerralla, johon ei toivottavasti kauan mene, syödään enemmän suolaista ja vähemmän makeaa.

edit: Illan menu

EXOTIQUE - Passionhedelmäkeittoa ja maitojäätelöä
~
LAKRITSA - "sorbet nero" ja hillottua fenkolia
~
JOGURTTI - Granny Smith-sorbettia ja marinoitua kurkkua
~
HIBISCUS - ruusunmarjacarpaccio ja kirsikkasavariini
~
SACHER - Aprikoosia ja crème chantilly
~
VADELMA - macaroon ja vadelmajäätelöä

Kosmos

Perinteikkäät ravintolat ovat viime aikoina jäänet syystä tai toisesta paitsioon omilla makumatkoillani. Nyt tie kuitenkin vei Kosmokseen, Vladimirinkadun villiin keitaaseen.

Tunnelma on arvokas, edes taustamusiikki ei sotke tunnelmaa. Tarjoiliamme on kuin Kaurismäen elokuvasta, tosin aavistuksen liian puhelias. Perustajasuvun tytär kunnioittaa pöytäämme visiitillä ja jakaa auliisti suosituksiaan.

Alkuun nappaamme kateenkorvaa sekä suomalaista antipastoa. Antipasto on mukavan näköinen ja ideana loistava, elementit tosin aika peruskauraa. Kateenkorva on onnistunut ja maistuva.

Pääruuat, wieninleike sekä vorschmack toimivat. Ovat siis sitä itseään, ilman sen kummempaa konstailua. Wieninleike on todella iso ja vorschmack juuri sellaista mössöä kun odottaa saattaa. Maut oikeat ja hyvät paitsi perunat jotka eivät olleet parhaasta päästä.

Pääruokien hinnat ovat kuitekin kohdallaan, kahdenkympin kieppeillä. Eivät siis kalliit, jos eivät halvatkaan. Mistä tässä siis maksetaan? Ei ainakaan esillepanosta eikä innovatiivisuudesta. Ehkä historian lehtien havinasta olisi oikea termi.

Kiva tälläistä on kokeilla kerran mutta ei tästä vakiopaikkaa tule. Samantasoista perusruokaa saa muualta edullisemminkin.